Olen huomannut, että blogitekstien otsikoilla on valtava voima (no shit Sherlock!). Tietyntyyppiset otsikot vetävät huomattavasti enemmän lukijoita puoleensa kuin toiset. Yleensä ne, jotka herättävät ihmisten uteliaisuuden tai kiinnostuksen, joko hyvässä tai pahassa, ovat niitä eniten klikatuimpia. Olemmehan me pohjimmiltamme kovin uteliaita toisten elämää kohtaan ja hyvin muotoiltu otsikko saa monesti uteliaisuuden tai kiinnostuksen heräämään tekstiä kohtaan. Pyrin itse siihen, että otsikkoni kuvaavat tekstiä jollain tavalla ja ovat osa tekstin tarinaa. Perinteisistä klikkiotsikoista, mitä nykyään esim. nettilehdet viljelevät, en tykkää yhtään (ja silti aika-ajoin sorrun niitä itsekin lukemaan) enkä niitä tykkää blogissanikaan käyttää. Tykkään etenkin kikkailla sanoilla ja yritän käyttää sellaisia sopivan raflaavia juttuja, sekä teksteissä että otsikoissa.

Kirjoitan aika paljon tekstejä varastoon, varsinkin silloin kun pääni oikein pursuaa tekstejä (tänä vuonna harvinainen ilmiö), jolloin otsikko muodostuu tekstin mukaan. Joskus taas teksti ja otsikko muodostuvat otettujen valokuvien perusteella (kuten esim. tämä teksti) ja joskus taas minulla on mielessä loistava otsikko, johon täytyy löytyä oikea teksti, oikea tarina. Sillä ennen kaikkea rakastan tarinoita. Tykkään kirjoittaa niitä ja lukea niitä. Ne jäävät ihan eri tavalla mieleen, kuin pelkät tylsät sanat. Ja kun tarinaan keksii oikein hyvän otsikon, tuntuu että on onnistunut hyvin. Lukijoiden tehtäväksi jää sitten enää klikata blogiin lukemaan tuo mestariteos. Yleensä kuitenkin otsikon keksiminen on se kaikkein vaikein homma yksittäisessä blogitekstissä.

Miksi sitten pohdin juuri tänään, sunnuntaina, tällaista aihetta? Eilisen tekstin takia. Otsikko ”Vuosisadan kirppislöytö” todellakin herätti kiinnostusta, uteliaisuutta, mitä tahansa tunnetta, mikä saa ihmisen klikkaamaan blogiin. Nimittäin eilistä tekstiä kävi lukemassa  (huom! uniikit lukijat) noin puolet enemmän ihmisiä kuin normaalisti (ja todella lyhyessä ajassa), enkä edes jakanut tekstiä missään kovin kummallisissa paikoissa. Yllätyin tästä valtavasti. Tiedän, että blogissani luetaan ja klikataan eniten juurikin asupostauksia, mutta eilinen meni jo ihan uudelle levelille, uudelle tuhat-tasolle. Jos olisin otsikoinut eilisen tekstini ”Camel coat” tms. tyylillä, olisi lukijamäärä ollut varmasti se normaali tuttu ja turvallinen. En tietoisesti lähtenyt kehittämään mitään klikkiotsikkoa, mutta sellainen siitä taisi muodostua, sillä kyllähän ihmisiä kiinnostaa, että mikä ihme se vuosisadan kirppislöytö voi oikein olla. Jotain erikoisia Arabian astioitako, merkkilaukku vai kamelinkarvatakki melkein ilmaiseksi? No, toivottavasti ihmiset saivat tyydytettyä uteliaisuutensa tai kiinnostuksensa ja olivat samaa mieltä että löytö oli huikea.

Huomaan muutenkin, että mitä enemmän annan itsestäni, sitä enemmän se ihmisiä kiinnostaa. Kun olen kirjoittanut mm. äitini taistelusta tai minusta ja puolisostani, ovat nämä tekstit olleet aina todella suosittuja ja luettuja. Mutta kyllähän meitä ihmisiä kiinnostaa aina toinen ihminen, minuakin, ja mielestäni se onkin blogien parasta antia, kun oppii tuntemaan toista ja etenkin kirjoittajan ajatuksia ja arvoja. Se antaa blogille niin paljon enemmän syvyyttä, kuin pelkät kauniit kuvat ja pintaliitomeininki.

Mutta palatakseni takaisin alkuun, koska olen utelias kuulemaan sinun mielipiteesi, kerro minulle minkälaista blogiotsikkoa sinä klikkaat? Ja miksi?

(kuvat ovat kännykän kätköistä, kuluneiden viikkojen aikana napsittuja hetkiä)