Koira, ihmisen paras ystävä.

Iso osa meistä koira-ihmisistä allekirjoittaa yllä olevan lauseen, minäkin. Marsa ja Alma ovat minulle kaikki kaikessa, maailman parhaimpia ystäviä. Ja varsinkin Alma, meillä on joku kummallinen side toisiimme, elämme kuin symbioosissa. Uskon, että Alma on se elämäni koira. Se, josta moni koiranomistaja puhuu, koirasta jollaista ei tule toista. Meillä riittää kun katsomme Alman kanssa toisiamme, niin tiedämme onko kaikki hyvin. Kuin lukisimme toistemme ajatuksia.

Kun katselin Almaa viikko sitten, aavistelin, että kaikki ei ole kunnossa ja tällä viikolla eläinlääkäri vahvisti epäilyni. Almalla todettiin sydämessä sivuääni, asteikolla 5/6 ja keuhkot ovat täynnä nestettä. Kulunut viikko on ollut hyvin raskas, on valvottu öitä, itketty ja toivottu että lääkkeet alkavat tepsiä ja että meillä olisi vielä hyviä yhteisiä hetkiä jäljellä. Arvostan eläinlääkäriämme joka kertoi asiat suoraan, niitä kaunistelematta, mutta kuitenkin hellävaraisesti. Tällä hetkellä menemme hetki kerrallaan ja toivomme että lääkkeet alkavat purra. Jos ne eivät toimi, aikaa on jäljellä enää vähän.

Alma on onneksi kohtuullisen virkeä ja iloinen oma itsensä. Hännänheiluttaja ja harvahammas, kuten äitini aikoinaan Almasta sanoi. Nauttii kun saa koko ajan huomiota ja tuntuu olevan vähän ihmeissäänkin siitä kun mami on koko ajan kimpussa pusuttelemassa. Mutta enää meillä ei ole sitä pentukoiraa, jonka hänessä vielä näin kesälomani aikana. Sitä vallatonta touhottajaa, vaan nyt meillä on arvokas vanhaneiti, joka tarvitsee eksta huolenpitoa.

Siitä syystä blogi on ollut ja on varmasti vielä hetkisen aikaa hyvin hiljainen. Nyt annan jokaikisen liikenevän hetken Almalle ja yhteiselle ajalle. Jos onni (tai mikä lie korkeampi voima) suo, ja pääsemme ensi viikon yli niin että kunto lähtee paranemaan, meillä on erään sydänspesialistin visiitti viikon päästä sunnuntaina, kun hän tulee seuraavan kerran Vaasaan. Toivomme siis parasta ja elämme hetki kerrallaan.

Nautitaan jokaisesta hetkestä ja päivästä mitä meille suodaan. Kun koskaan emme tiedä mikä niistä on viimeinen.