Palataan taas hetkeksi Espanjan maisemiin.

Vietimme yhden päivän puolisoni kanssa Rondassa, koska halusin näyttää tuon upean rotkokaupungin myös hänelle. Kaupunkiin pääsee kätevästi bussilla (suoraan Fugesta tai Marbellasta) tai junalla (Malagasta). Me valitsimme tällä kertaa menopaluuksi bussin, viime vuonna menimme bussilla ja palasimme junalla. Lippujen hinnat yhteen suuntaan on vajaan kympin luokkaa (bussilla) ja matkan kesto alle kaksi tuntia suuntaansa.

Kun olin taas henkisesti selvinnyt bussimatkan kamalaa mutkittelevaa vuoristotietä, olimmekin jo perillä. Pelkään aika paljon kapeita mutkittelevia vuoristoteitä, mutta puolisoni kuvasi innoissaan ja katseli maisemia. Paikalliset nukkuivat ja minä melkein tärisin pelosta.

Rondan kaupungin erikoisuus on siinä, että kaupungin halkaisee 120 metriä syvä El Tajo rotko. Vanha kaupunki ja uusi kaupunki ovat rotkon eri puolilla. Moni turisti jää ihailemaan rotkoa vain sillalta käsin, mutta jos haluaa ihastella siltaa sivusuunnassa (ja ottaa huikeita kuvia), kannattaa vanhan kaupungin puolelta lähteä laskeutumaan rotkoon alaspäin ja matkalla tulee paikkoja joissa pysähtyä ja ottaa kuvia. Niin mekin teimme tälläkin kertaa. Oli kyllä kauniin näköistä kun (ilmeisesti) mantelipuut kukkivat ja aurinko paistoi tuona päivänä.

Kiertelimme lisäksi vanhaa kaupunkia ja halusin näyttää siellä sijaitsevan viinimuseon puolisolleni. Viime vuonna museo oli tupaten täynnä ihmisiä ja viinit todella hyviä, mutta tänä vuonna olimme ainoat paikalla olijat, eikä viinit olleet kyllä makuumme. Se oli siis hienoinen pettymys.

Lisäksi on pakko jakaa eräs ihana ravintolavinkki, koska Rondassa söin yhden reissun parhaista ruuista. Vanhan kaupungin puolella, lähellä siltaa, on ravintola nimeltään Casa Santa Pola. Bongasin sen ovesta Michelin -oppaan suosituksia monelta vuodelta, joten päätimme mennä maistelemaan heidän lounastaan ja onneksi menimme. Söin suussa sulavaa possua jossa oli rapeaksi paistettu nahka mukana, puolison valinta oli häränhäntä annos, joka sekin oli kuulemma erittäin hyvää. Meillä oli tarjoilijana vanha ja hurmaava herrasmies ja hän ylisti lounasvalintaani erinomaisena ja sitä annos kyllä olikin. Jälkiruuaksi maistoin oliiviöljy-sorbettia ja se oli kyllä mielenkiintoisen makuista. Ravintola oli pieni ja intiimi (ja erittäin punainen) ja siellä oli ihanan rauhallinen tunnelma.

Niin, ja mainitsinko jo ne näkymät mitkä ravintolasta oli?! Se sijaitsee nimittäin ihan rotkon vieressä…

Rondaa suosittelen kyllä lämmöllä, siellä kannattaa käydä. Henkeäsalpaavan kauniit maisemat ja hyvää ruokaa, mitäpä sitä muuta lomaltaan haluaa. Näin talvikaudella kannattaa varautua että voi olla melko kylmää (viime vuonna oli pari astetta lämmintä, tänä vuonna oli lämpimämpi) ja vastaavasti kesäisin on kuulemma sitten todella lämmintä. Alla olevat kuvat osoittavat miten saman päivän aikana sai pukeutua.

Oletko käynyt Rondassa?