Sunnuntaibrunssi, tuo nerokas keksintö. Varsinkin jos sen saa viettää kotona pyjamassa omassa rauhassa.

Tykkään syödä ulkona ja minusta brunssit ovat todella ihana tapa viettää aikaa yhdessä ruuan merkeissä. Mutta rehellisesti sanottuna en voi sietää kovaa hälinää, ruuhkaa ja liian meluisaa ympäristöä. Varsinkaan sunnuntaibrunsseilla, jolloin tykkään rauhoittua ja nauttia kiireettömästä ja rauhallisesta sunnuntaista. Arkisin syön lounaani melko meluisassa lounasravintolassa, joten viikonloppuisin en sitä enää tosiaankaan kaipaa.

Siksi ratkaisuna onkin usein sunnuntaisin kotibrunssit.

Tänään kasasimme puolisoni kanssa pöydän täyteen herkkuja, istuimme pöydän ääreen ja söimme rauhassa, pitkään ja hartaasti. Ainoat häiriötekijät olivat tytöt, jotka vähän väliä kävivät tökkäämässä nenällä, ettemme vaan unohda heitä.

Kotibrunssit ovat myös melko vaivattomia järjestää. Tänään pöytäämme päätyi suunnittelematta kaikkea mitä kaapeista löytyi: mozzarella-tomaatti munakas, kylmäsavulohta, savumuikkuja, siian mätiä ja smetanaa, juustoja, leipiä, mansikka-banaani-karpalo smoothiet, kuohuvaa, kahvia, joulutorttuja, raakasuklaasydämiä ja pipareita. Aikaa meni saman verran kuin mitä munakkaan valmistamiseen meni. Todella vaivatonta siis.

Ja mikä parasta näissä kotibrunsseissa, ruokaa jää aina reilusti yli. Voi siis koko päivän tehdä pieniä santsilautasia, löhöillä sohvalla ja katsella leffoja. Ilman ruuhkaa ja hälinää. Rauhallisuutta arvostava ruuan rakastaja kiittää.

Miten sinun sunnuntai on sujunut?