Itsensä ylittämisestä

Olin vuosi sitten kesällä vaeltamassa puolisoni mukana elämäni ensimmäistä kertaa. Paikkana oli Kevo, reittinä Guivi ja kilometrejä reitillä 80. Sanoinko jo, että en varsinaisesti ole mikään eräjorma…

vaellus5

Tuo vaellus oli minulle suuri haaste, enemmän henkisesti kuin fyysisesti. Fyysisesti tiesin, että jaksan kyllä, mutta henkinen puoli jännitti enemmän. Entäs jos homma ei suju alkuunkaan ja kitisen koko matkan? Teltassa nukkuminen ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden? Peseytyminen? Syöminen? Vaatteet?  Kysymyksiä risteili päässäni lukemattomia ja lähdön koittaessa jännitti kyllä melkoisen paljon. Olinhan kuullut vitsejä ja naljailua lukemattoman paljon ettei siellä ole minulle erillistä korkkarireittiä eikä Lorealin meikkipistettä ym. sopivasti ”kannustavaa”. Onneksi kaikki tuo kasvatti uhoani entistä enemmän. Puoliso varmisti kaikki yksityiskohdat kuntoon, rinkka lainattiin ystävältä ja kaikki valmistelut tehtiin viimeisen päälle huolellisesti ja joka ikinen yksityiskohta tuplatsekattiin, varmuuden vuoksi. Vaatteita otin vähän ekstraa, koska tiesin, että palelen herkästi.

vaellus4

vaellus

Ja sitten startattiin matkaan. Rinkassa painoa 16 kiloa, mieli epäileväisenä, mutta kuitenkin luottavaisena, kyllä tästä selvitään. Vaikka savolaisella sisulla, jos ei muulla. Pakkohan minun on selvitä!

Ja niin siitä selvittiin, kolmessa vuorokaudessa, ilman yhtäkään valitusta, kitinää tai itkua, ilman yhtäkään vastoinkäymistä. Yöt nollassa asteessa teltassa nukkuen (ja hyvin nukuttikin!). Ylitin jopa jäätävän kylmän joen joka ylettyi reisiäni myöten reippaasti ja rohkeasti, tosin kirosanojen säestämänä 😉 . Olin niin ylpeä itsestäni, että pärjäsin vaelluksella, nautin jopa siitä ja ennen kaikkea olen ylpeä siitä hetkestä, kun puolisoni sanoi olevan ylpeä minusta ja lujasta periksiantamattomuudestani. Mentiin, eikä meinattu. Toisena päivänä leikkasimme jopa puukolla vaelluskenkäni nilkkaosan pois, koska kenkä painoi nilkkaani niin kivuliaasti, että kävely oli todella vaikeaa.

vaellus2

Reissun jälkeen rentouduimme yhden yön Inarissa, hotelli Kultahovissa. Kyllä tuntui sauna ja iso sänky melkoiselta luksukselta vaelluksen jälkeen. Hotellin ravintola Aanaar on tunnettu laadukkaasta lähiruuasta ja söimme reissun päätteeksi heidän Inari menun. Huh mitä makuja, jäkälääkin oli menussa usealla eri tavalla valmistettuna ja miljöö oli kaunis. En unohda tuota ravintolakäyntiä ikinä, niin upeasti se kruunasi reissumme.

vaellus7

Jälkikäteen olen miettinyt tuota vaellusta monta kertaa. Tiedän, että kokeneelle retkeilijälle kaikki yllä kirjoitettu voi tuntua hassulta, mutta minulle tuo reissu oli itseni ylittämistä. Suuri haaste, jonka onneksi otin vastaan. Olen miettinyt sitä, kuinka mieli ja kroppa oli kevyt reissussa, vaikka fyysistä painolastia oli rinkka täyteen ahdettuna mukana. Kuinka vapauttavaa oli olla luonnon keskellä, ilman yhteyttä ulkomaailmaan (kännykät eivät toimineet tuntureilla), nauttia luonnosta ja hetkestä, ihmetellä ja ihastella. Olla. Ajatella. Nauraa. Tuntea. Kaikki aistit tuntuivat pursuavan Lapin lumoa. Ja voi kuinka nautinkaan siitä. Yksinäisyydestä ja hetkestä. Yksinkertaisuudesta. Tuon vaelluksen aikanahan tein sen päätöksen, joka laittoi elämässäni paljon asioita uusiksi ja olenkin monesti miettinyt, että sinne lähti eri nainen, joka palasi takaisin kotiin.

vaellus6

Huomenna olemme starttaamassa uudelle vaellukselle. Hieman lähemmäksi, pienelle yhden – kahden yön reissulle. Mukaan lähtee tällä kertaa koko perhe, myös tytöt. Joten siitä syystä reitti täytyy pitää seniori-ikäisille pikkukoirille sopivana ja helposti käveltävänä. Tyttöjen ei myöskään tarvitse itse kantaa ruokiaan, me ihmiset toimimme kantojuhtina.

Odotan innolla viikonloppua. Kuka olisikaan uskonut mikä eräjormapirkko minusta kuoriutuikaan.  Itsensä ylittäminen on kyllä niin mahtavaa! Mihin kaikkeen me pystymmekään, kun emme anna mielen liikaa hallita pelolla ja epävarmuudella.

vaellus3

Kuvat ovat viime kesän reissulla otettuja, harmittavan huonolaatuisia kännykkäräpsyjä, koska emme raahanneet mukana järjestelmäkameraa.

 

7 kommenttia artikkeliin ”Itsensä ylittämisestä

  1. Hei, mukava lukea vaelluksestanne. Luontokärpänen on puraissut minuunkin, mutten ole koskaan tehnyt päivävaelluksia pidempiä retkiä, mutta haluaisin. Mies yhtä ummikko. Kun tarinoit tulevasta retkestänne, kiinnostaisi kuulla rinkan sisältö. Ehkä mäkin saisin houkuteltua siippani reissuun.

    Tykkää

  2. Hei, kiva lukea vaelluksestanne, minuunkin Luontokärpänen puraissut. Itse en vain ole tehnyt päiväretkiä pidempiä vaelluksia, eikä siippakaan. Mua kiinnostaisi kuulla rinkan sisältökin. Josko mekin joskus uskaltautuisimme erämaan armoille. Ihanaa reissua!

    Tykkää

    1. Hei Tii!

      Luontokärpänen on kyllä melkoinen kun se puraisee. Minä olen lapsesta asti viihtynyt metsässä, sienestänyt ja kerännyt marjoja, mutta yli yön vaelluksella en ennen kesää 2015 ollut käynyt. Täytyy yrittää toteuttaa nyt tälle uudelle reissulle jonkunlainen postaus. Toki, kun ollaan vaan yksi (maks. 2) yö, niin ihan samanlaisilla varusteilla emme tällä kertaa lähde ja ruokia ei tarvitse ihan niin tarkkaan miettiä, tai tehdä esivalmisteluita niiden suhteen kovin paljoa. Ja kysymysmerkki on vielä meicän koiratkin että miten jaksavat, mutta mennään vaikka 1-2 kilometriä tunnissa pitkillä tauoilla jos siltä tuntuu :).

      Tykkää

      1. Jahas, lähti sitten se ekakin kommentti, luulin, että katosi. 😂

        Sinäkö city-tyttö! Mua ei oo koskaan saanut marjaan, sieniä edes tunnista.. Mutta liikkuminen ja luonto on hyvä yhdistelmä, siihen päälle vielä reissaaminen ja vaikkapa moottoripyörällä. Alkaahan luontokin kiinnostaan!

        Tykkää

  3. Tästäkin reissusta on jo vuosi. Täytyy myöntää, että vähän kulmiani kohottelin, kun olitte lähdössä. Ei niinkään matkasta selviämiseen, vaan mitenkähän kurjaa siellä voi olla, jos vesi tulee vaatteista läpi ja on märkää, kylmää ja kauheasti ötököitä. Uutta reissua vaan suunnittelemaan!

    Moni vaeltaa ulkomailla, kun säät on paremmat, maisemat kauniimmat ja mäkäräisistä ei ole tietoakaan. Samaan voi yhdistää kaupunkiloman ja jättää ylimääräiset korkkarit hotelliin säilytykseen.

    Tykkää

    1. Moi Anna,

      Joo, se eka reissu oli varmasti monelle tutulle vähän ”hämmentävä”. Ei ehkä ensimmäinen ajatus, mikä tulisi mieleen minun tavasta viettää loma :D.

      Onneksi silloin säät suosi. Vaellus ulkomailla olisi kyllä kiva ❤ . Moni onkin vinkannut hyviä kohteita, joten ehkä joskus 🙂 .

      Ihanaa viikonloppua!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s