Unelmaelämä?

Marin_silmin-1955

Jahtaa unelmiasi.

Dream big.

Kaikki on mahdollista.

Me kaikki törmäämme nykyään näihin yllämainittuihin lauseisiin ja satoihin muihin samanlaisiin. Ja kyllä, minuakin ne ovat herätelleet, puhutelleet ja auttaneet rohkaistumaan ja ottamaan askelia elämässäni eri poluille. Uusille ja pelottaville. Mutta ensi alkuun ennen kuin nuo lauseet ovat saaneet edes pikkuriikkistä merkitystä pääni syvimmissä syövereissä, on pitänyt kyllä pysähtyä kunnolla miettimään, että mitä tältä elämältä haluaa ja olla ehkä hieman tyytymätönkin vallitsevaan nykytilanteeseen. Sillä tavalla tyytymätön, että haluaa itse muutosta. Jotain mikä olisi erilaista tulevaisuudessa kuin tällä hetkellä.

Marin_silmin-1957

Mutta entäs sitten kun omasta mielestään se nykyinen elämä on ihan hyvää, mukavasti soljuvaa perusarkea, jossa 8-16.00 työpäivän jälkeen voi kellahtaa sohvalle puolison kainaloon koirat sylissä mutustelemaan hyvää ruokaa. Sellaista, että tuntuu kivalle, ja on hyvä olla, tavallisessa arjessa iloineen, suruineen, ongelmineen ja kaikkineen. Eikö se riitä?

Pitäisikö minun silti jahdata vielä jotain? Jotain suurempaa, hienompaa, kalliimpaa? Jotain enemmän? Kurkottaa kohti kuuta? Eikö tavallinen elämä riitä? Arki kaikkine sävyineen? Sillä sitähän elämä on, arkea kaikkine kommelluksineen ja välillä vähän juhlaa ja kuohuvaa. Tämän pitäisi riittää, eikö totta?

Marin_silmin-1958

Ei minun elämä ole mitään ”unelmaelämää”. Se on täynnä ristiriitoja, surua, välillä käsittämätöntä tuskaa ja menettämisen pelkoa, huolta lähimmäisistä, arjen ongelmia. Mutta silti siinä on kuitenkin ennen kaikkea iloa, naurua, positiivisuutta, enemmän valoja kuin varjoja, hyvää virettä. Onnellisuutta. Ja sitten kuitenkin se on unelmaelämää, minun unelmaelämää. Kaikkine vaalean, harmaan ja mustan sävyineen.

Huomaan aika ajoin pysähtyväni pohtimaan missä mennään, olenko oikealla polulla. Tekemään välitsekkauksia onko kurssi oikea, millaista on elämäni laatu. Välillä en osaa vastata omiin kysymyksiini ja havahdun siihen, että jahtaan jotain. Unelmiako? Unelmia, joista en itse ole edes tietoinen, eli en edes tiedä mitä jahdata. Jahtaan jotain vain jahtaamisen ilosta, koska unelmiaan kohti tulee pyrkiä. Niinhän meille toitotetaan.

Marin_silmin-1959-2

Mutta kun kaikki on ihan hyvin. Tässä tavallisessa elämässä, tavallisessa työssä, tavallisessa kodissa, tavallisessa arjessa. Tavallisessa unelmaelämässäni.

Ehkä jahtaan seuraavaksi sitten vaikka vesisateessa pisaroita suuhuni. Sekin on ihan kivaa. Ja tulokset konkreettisia.

Onko onnellinen elämä unelma elämää?

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s