Pitkästä aikaa tuoreita asukuvia, ihan tunti-pari sitten otettuja. Hovikuvaajani liihotteli viime viikon maailmalla, vei mennessään minun kameran, jätti tilalle omansa (jota en osaa käyttää kunnolla), niin asukuvien ottaminen oli silkka mahdottomuus. Enkä oikein kehdannut toimistolla kysyä yhdeltä meidän koodarilta, että ottaisitko kuule minusta muutaman asukuvan, sellaisen missä en näytä kovin turvonneelta, mutta pitäisi näyttää nätiltä ja vielä ruotsiksi… Joten kiltisti päätin odotella tätä viikkoa.

Ja nyt kun sitten kolmatta päivää putkeen ratkatin, että asukuvia, asukuvia, blogi, blogi, blogi, niin sain puolison ottamaan kuvia lähellä olevan taloyhtiön eteen n. 2 minuutin varoajalla. Ja sitten kotiin palatessa 5 minuuttia myöhemmin hän kylmän viileästi totesi, että kuulostan kuulemma aivan isältäni, joka puhuu aivan yhtä usein nurmikon leikkaamisesta, kuin minä blogistani. Ja isäni puhuu paljon puutarhan hoidosta ja nurmikon leikkaamisesta. Hups.

Täytyy nyt miettiä että minkälaisen lahjuksen keksisin puolisolleni tähän kuvaamiseen, kun hänellä on hyvä kamera kuvaamiseen ja hän osaa kuvata, mutta innokkuutta ei tunnu löytyvän rouvan harrastukseen. Enää. Ei minullakaan välttämättä riittäisi innostusta, jos joku koko ajan käskyttäisi, että ota sellainen ja sellainen. Täytyy näyttää nätiltä, yhtään ei saa näyttää turvonneelta. Kasvojen kulman täytyy olla oikeassa asennossa, ilme ei saa olla kuin idiootilla, sitten pitää olla sitä-tätä-ja-tuota, mutta ei saa olla tuota-tai-tuota. Ja tottakai kuvien täytyy olla täydellisiä. Melkoisia vaatimuksia, varsinkin kun kameran edessä ei seiso mikään maailmanluokan huippumalli, ei edes Pohjanmaan sellainen, vaan tuiki tavallinen suomalainen, rasittava, nainen.

mekko ja kengät Samsoe & Samsoe / laukku ja kello Chanel / rannekoru Fendi / sukkikset Wolford / hattu ei merkkiä

Että olisiko ideoita kuinka lahjotaan puoliso ottamaan asukuvia? Oluella?