Sateisen lauantain ratoksi ajattelin siivota ja sujuvasti se alkoikin. Kunnes tulin käyneeksi kynttiläkaapilla (kyllä, meillä on erillinen kaappi kynttilöille, sillä niitä on paljon!) ja niinhän siinä kävi klassiset. Imuri unohtui jonnekin keittiö-eteinen akselille ja minä innostuin tekemään kynttiläasetelmia monen tunnin ajan. Koska syksy on tulossa. Ja kyllä ne taisi jo tasoille jäädä, koska kohtahan on jo syksy. Ovatpahan valmiina odottamassa ja keräämässä pölyä siivouspäiville.

Minulla on uskomaton kyky jäädä näpräämään jotain pikkuasioita, vaikka pitäisi keskittyä olennaiseen ja isompaan kuvioon. Saatan sulkea koko muun maailman ulkopuolelle ja havahtua pitkän ajan päästä, että paljonkohan kello on.

Ja yksi tällainen näpräyksen kohde on juurikin kynttiläasetelmat. Rakastan kynttilöitä ja saan uskomattoman määrän aikaa kulumaan siihen, että vaihtelen kynttilärykelmien tuikkukippoja toisenlaisiin ja muokkaamalla niitä mukamas jotenkin tosi paljon. Todellisuudessa ehkä yksi tai kaksi kippoa vaihtavat paikkaa ja minä olen onnellinen, sillä sisustus näyttää niin erilaiselta sitten… Jep, näin meillä. Rakastan tehokkuutta ja haluan toimia aina mahdollisimman tehokkaasti ja sitten touhuan tällaista. Ihanan ristiriitaista, mutta niin inhimillistä.

Tämä on myös ikuisuuskeskustelu kotona, tarvitseeko niitä kynttilöitä poltella kymmeniä joka ilta syksyisin. Kyllä tarvitsee. Joka ilta. Ne luovat oikeanlaista tunnelmaa kotiin. Lämpöä ja lohtua, kun illat pimenevät ja kylmenevät.

Olen perinyt kynttilähulluuteni äidiltäni. Lapsuudenkodissani kynttilöiden sytyttäminen iltaisin kävi jo työstä, sillä niitä oli paljon. Näköjään jotkut asiat periytyvät äidiltä tyttärelle. Kuten vaate- ja kynttilähulluus.

Nyt tästä idyllistä puuttuu enää viini ja villasukat. Villasukkia löytyy onneksi vaatehuoneesta, mutta viinit on juotu. Täytyy mennä teellä.

Tykkäätkö sinä kynttilöistä sisustuksessa? Poltatko kynttilöitä läpi vuoden vai syksyisin?